Täällä ollessa olen lukenut kirjoja oikein urakalla, melkein tahtiin kirja per viikko. Juuri nyt on tahti ollut peräti nopeampi kun olen lukenut "kevyttä" fiktiota. Esim. John Steinbeckin romaaniin "The Pearl", meni vain kaksi päivää, mutta se onkin aika lyhyt ja helppo. En ollut aikaisemmin lukenut Steinbeckia, joten tämä oli ihan mukava tutustumisajo, vaikkei minusta suurta fania tullutkaan. Paljon suuremman vaikutuksen teki Mitch Albomin "five people you meet in heaven" - se on suurenominen kirja! Säteilevän kaunis ja herkkä tarina kuolemasta. Paras kirja nyky-fiktiota jota muistan lukeneeni. Mutta silti melkein vielä parempi on toinen Mitch Albomin kirja, "Tuesdays with Morrie", jossa aihe on sama mutta joka pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Vaikka aihe on edelleen kuolema, on kirja silti käsittämättömän iloinen, tai ei, pikemminkin kuin iloinen, se on enemmänkin
onnellinen. Se säteilee lämpöä ja rakkautta. Vaikka kyynikot kotopuolessa nyt varmaan jo vikisevätkin, niin väitän että nämä kaksi kirjaa saavat paatuneimmankin lukijan äänen värisemään.
Kolmas kirja jota tässä yhteydessä haluaisin suositella on Julia Cameronin kirja "The Sound of Paper". Se on kirjailijoille suunnattu "inspiraatio"-kirja, eli kokoelma ohjeita ja apuvälineitä joilla voi löytää inspiraation ja päästä yli siitä kuuluisasta "writer's block":ista (nämä ovatkin melkein sama asia). Mutta minusta tämä kirja ei ole vain inspiraatio-opas, vaan enemmänkin opas hyvään elämään. Siinä on välissä paljon hyviä pieniä tehtäviä, jolla voi selvittää mitä oikeasti haluaa elämältään. Tehtävät ovat hyviä vaikka niitä ei kokonaan tekisikään, koska ne saavat ajattelemaan itseään ja elämäänsä. Vaikka kirjoittaja on amerikkalainen, ei kirja ole ollenkaan päällekäyvä, vaan lempeä johdatus joka jättää tilaa omille havainnoille. Toisin sanoen, kirja ei ole valmiiksi pureskeltu. Se on hyvä kirja. Suosittelen varsinkin kaikille jotka pitävät taiteista tai harrastavat niitä.
