Tomppa Ameriikassa

Last pics

I'm safely home and it's very, very good to be home. Jet-lag is still bugging me, but otherwise I'm feeling good. It's been a very busy few days and that will continue for the rest of the month.

Anyway, below are the last pictures from the trip.

Sunrise from the airplane somewhere between Iceland and Norway.

Fractal landscape for real

Pacman in the fields

John

Samantha

Christian

That's me

Daniel

Heather

Christian behind the window

Sharmi

The audience

Chris

Murat's show of power.

Green leaves and white snow gives a nice contrast.

TJ2

Puolitoista vuorokautta jäljellä ja melkein kaikki on jo pakattu. Polkupyörä on pahvilaatikossa toimistolla, kaikki toimistotavarat on laukuissa valmiina, vaatteet on matkalaukussa, paitsi ne, jotka lähetän postilla. Huomiseksi jää vain juuri postipaketin pakkaaminen ja lähettäminen. Lisäksi käyn varmaan punttiksella ja käveleskeln kaupungilla fiilistelemässä. Konttorilla käyn varmaan myöskin lukemassa sähköpostit. Joten vaikka kaikki tuntuu valmiilta, niin kyllä tässä vielä tekemistä riittää.

TJ5

Pyörälenkki

Aih ja voih. Työkaveri joka on myös maastopyöräiliä kertoi että Walkers Ranchilla on hyvä maastopyörälenkki. Kysyin että pääseekö sinne myös ilman autoa ja hän sanoi että juu, juu. Niinpä. Kyllähän sinne pääsee, mutta jaksaako sen jälkeen kukaan ihminen enää polkea sitä lenkkiä? Ensin 5 mailia todella jyrkkää ylämäkeä (enimmäkseen kaikkein pienimmällä vaihteella poljettavaa), sitten maili vaihtelevaa, lopuksi jyrkkä 2:n mailin alamäki ja sitten päästään polun alkuun. Tällä polulla on myös paljon korkeuseroja, joten minulle ei riittänyt enää voimia kuin pieneen 6:n mailin pyrähdykseen. Taas 3 maili ylämäkeä ja sama takaisin. Mutta sepäs palkitsikin kaikki kärsimykset! 3mailia nopeaa sopivan vaihtelevaa polkua. Oiva polku!
Sitten vain samaa reittiä takaisin, kaksi mailia ylämäkeä (tässä vaiheessa alkoi jalat huutaa) kunnes pääsin takaisin 5mailin alamäkeen. Kellotin mäen 10:een minuuttiin ja tästä laskevat insinöörit nopeasti, että keskinopeus oli 48km/h. Ei huono. Lähes vaivan väärti.
Täytyy kyllä maanantaina läksyttää työkaveria - tuo ei kyllä ole mikään helppo iltalenkki. Neljä tuntia vierähti nopsaan. Nyt on valtava nälkä. Ja jano!

TJ7.

Matkalla ylös mäelle.

Taas peuroja.

Metsäkukkia.

Takaisin kotiinpäin; tämä näyttää hyvältä 5 mailia jyrkkää alamäkeä. Tuollaisia liikennemerkkejä saisi tulla vastaa useammin :) Toisaalta, itsehän minä tuon saman poljin ylöskin - se oli aika rankkaa.