Hemmoteltuja!

Kävin torstai-iltana yliopiston sinfoniaorkesterin ja -kuoron konsertissa. Kyllä tuli ikävä kotiin! Ensinnäkin teki taas mieli laulamaan ja esiintymään, mutta vielä sitä enemmän kaipaisn sitä korkealuokkaista klassista musiikkitarjontaa, johon olen kotona
tottunut. Te ette edes tiedä miten hemmoteltuja te siellä kotona olette! Orkesteri esitti Bachin Kantaatin nro 20 ja Mozartin Exultate, Jubilate sekä Jupiter-sinfonian. Myönnettäkköön että akustiikka ei helpottanut bändin tehtävää ja että solistit oli kuorolaisia, mutta aika useinhan Utopiassa ja Kampissa on ollut sama meininki. Mutta Bachissa ei tarvitsisi silti käyttää kovin paljoa vibraattoa ja äänten pitäisi osua enimmäksen kohdalleen. Ja orkesteri voisi myös yrittää fraseerausta (johtajasta puhumattakaan).
Mozart oli selvästi lähempänä orkesterin omaa alaa ja soundi ja fraseeraus olivat paljon parempia. Mutta sopraanosolisti ei kyllä vakuuttanut. Äänestä puuttui pohja ja kirkkaus (mitä silloin jää jäljelle?). Volyymirajoitteiden vuoksi tilaa ei paljon jäänyt fraseeraukselle. Huoh. Lähdin väliajan kohdalla kotiin.

Huomenna on taas hiihtopäivä ja tänään punttispäivä:)